tiistai 19. syyskuuta 2017

Lettijakku

Maija Louekarin suunnittelema letti on kyllä yksi kauneimmista kuoseista mitä tiedän. Tähän ei taida koskaan kyllästyä, on se vaan niin ajaton ja raikas. En tarkalleen ottaen tiedä kuinka monessa värissä kuosia on painettu, mutta kyllä tämä mu-va on ehdottomasti mun lemppari. 
Kesällä kävi sitten niin hyvä tuuri, että viimein minäkin sain palan tätä ihanuutta! Ja mikä parasta, joustamatonta, 100% puuvillaa.















Kankaasta muotoutui hyvin simppeli, vuoreton jakku Suuri käsityö lehden 5/2017 kaavalla. Ryhditin kokonaisuutta farkkukankaisilla kanttauksilla ja metallisilla Prymin neppareilla. Mielestäni jakusta tuli aika näpsäkkä ja mukavan rento arkikäyttöön. Hyvä vaihtoehto huppareille ja neuletakeille ja aivan huippu kesän viileisiin iltoihin. Jakku (vai paita) on malliltaan todella lyhyt. Pidensin sitä joitakin senttejä, mutta se olisi saanut olla vieläkin aavistuksen pidempi.  
Kangasta jäi vielä mukavan kokoinen pala, ei siitä nyt kesämekkoa saa, mutta ensi kesäksi vaikka hihattoman kietaisupaidan saman lehden kaavalla.  


Lyhyestä virsi kaunis. Täällä on nyt sellainen ompeluVimma päällä, että pakko jatkaa harrastuksia. Onkohan tämä nyt se flow-tila, josta olen kuullut puhuttavan:) Kelit ovatkin jo huomattaavasti viilentyneet, joten yksi unelmanpehmoinen neulepaita pääsi suoraan paininjalan alta käyttöön. Ja on täällä ehditty tehtailemaan tytön Baby Born nukellekin vaatetta ja siitähän ei meinannut tulla loppua ollenkaan:D

tiistai 29. elokuuta 2017

Bomber-takki

Mitäs tästä nyt on aikaa, pari kolme vuotta, kun bomber takit nousivat jälleen pinnalle. Enpä silloin olisi uskonut, että minäkin näihin vielä haksahdan. Eikä suosio ole ainakaan hiipumassa, päin vastoin. 

Eräs muistikuva bombereista on syöpynyt vahvasti mieleen. Muistan miten 90-luvulla yläasteen pahikset pukeutuivat kiiltäväpintaiseen, topattuun pilottitakkiin ja mustiin farkkuihin ja ne kaikkein rohkeimmat yhdisti takin nappiverkkareihin. Voi niitä aikoja..
Niin muuten, tässä on vähän odoteltukin milloin nappiverkkarit tulee taas muotiin..En siis ajatellut mitään kolmiraita kopioita, vaan jotain fiininpää. Siistejä collareita, miks ei vaikka juhlavampia suoria housuja käsinkirjailuin napein ja sitä rataa. Asua täydentäisi poronnahkainen vyölaukku. Että onkohan ne ajat nyt sittenkään niin paljoa muuttuneet. Ja ei, tää ei ollut vitsi. 


  
Klassista pilottitakkia on helppo varioida pienillä muokkauksilla ja erilaisilla kangasvalinnoilla. Kankaaksi soveltuu lähestulkoon mikä vaan. Miten olisi naisellisempi versio aavistuksen romanttisesta kukkakuvioisesta puuvillasta tai kevyt juhlavampi pusakka sifongista. Sporttisen rentoa collegesta tai kylmempiin ilmoihin tikkikankaasta. Itse asiassa tästä mun takista tuli varsin monikäyttöinen. Onhan tämä tietysti enempi kevät/kesätakki, mutta vuoren ansiosta menee näin alkusyksystäkin vallan mainiosti. Toimii niin farkkujen kuin keveiden kesähousujen kanssa ja testasinpa myös lyhyttä kynähametta ja vitsit miten kivalle näytti! 




Bomber kaavoja löytyy käsityölehdistä pilvin pimein. Pitkän puntaroinnin jälkeen päädyin testaamaan Ottobre woman 2/2017 lehden kaavaa,(toisena vaihtoehtona oli Suuri käsityö 4/2017), joka täytti kaikki asettamani kriteerit. Takin pituus on tässä täydellinen, tykkään että helma ulottuu tuohon ylälantiolle. Resori ei myöskään kiristä helmaa liikaa, joten se ei tee takista liian pussimaista. Väljyyttä on myös sopivasti, alle mahtuu tarvittaessa ohut neuletakki tai pusero. Mallissa on tehosteena leikkaussaumat kivoine tikkauksineen, joihin on upotettu sivutaskut. Harmi kun en hoksannut lisätä vetoketjuja. Kankaan olin ostanut EK:sta peplumtoppia varten, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Oikeestaan ihan hyvä, enemmän käyttöä tällä takilla kuitenkin on.
Kangas on puuvillaelastaania, mikä ei nyt sinällään haittaa mitään, vaikka kaava on tarkoitettukin joustamattomille. Antaa kivasti joustoa tuonne hartiaseudulle, kun sieltä tuppaa joskus vaatteet kinnaamaan. Että en nyt tähän hätään keksi mitään huonoa sanottavaa, tässä takissa on kyllä lemppariainesta!







Yhtä sinistä satiinia olen jemmaillut kaapissa, josta aikomuksenani on ommella joko trumpettihihainen paita tai juhlavampi bomber. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on tietty pieni riski, että näyttäisinkö sittenkään juhliin lähtijältä vaan enempi juhliin kuskaajalta. Niin tai näin, nyt aion keittää pannullisen kahvia ja lukittautua ompsuun vapaapäivän kunniaksi. Mukavaa tiistaita teille kaikille<3     

tiistai 15. elokuuta 2017

Statement-satiinipaidat

Nyt on aika herätellä blogi uuteen eloon! 
Kesä vierähti nopsaan, niin kuin sillä on aina tapana tehdä. Lomat on pidetty ja syksy aloitettu uusiin arkiruutineihin totutellen. 
Tänä aamuna lapsia viedessä ensimmäiseen päiväkotipäivään, havaitsin ilmassa selkeitä syksyn merkkejä. Viileä, kuulas aamu, huurtuneet auton ikkunat, järven päällä leijaileva usva, metsäaukion laidassa aavemaisesti hohtavat hämähäkinseitit ja ensimmäiset kellastuneet lehdet kotipihan vaahterassa. Kässäihmiselle syksy on tehnyt tuloaan jo pidempään. Kaavalehtien syysnumerot ovat houkutelleet kaupan lehtipisteillä jo tovin, joita selaillessa alkanut väistämättä haaveilemaan uusista ihanista neulemekoista ja lämpimistä villakankaisista takeista ja liiveistä. Olen kaivellut keskeneräisiä vaateompeluita esiin, katsastanut syksyn kangasuutuuksia sekä huomaamattani eksynyt kaupan lankahyllyille hipelöimään pehmoisen pörröisiä neulelankakeriä, vaikka enhän mä oikeastaan edes neulo.    




Raapustaessani tätä postausta jäin pohtimaan, mitä kuluneesta kesästä jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ainakin yhdet ikimuistoiset unelmahäät, joissa sain kunnian toimia kaason roolissa. Tästä kerron myöhemmin lisää. Toisena tulee mieleen ihana mökkireissu perheen ja ystävien kesken ja kolmantena..että kesä oli varsin viileä ja runsas sateinen. Eipä ollut oikein rantakelejä ei.
Mut hei, tiedättekö mikä hyvä puoli tässä oli? 






Vesisade, mikä ihana syy hiippailla ompsuun omien harrastusten pariin ja ommella jotain kivaa värikästä vaatetta piristykseksi. Tai kuunnella sateen ropinaa (lasten kiljumisella säestettynä)kääriytyen vilttiin ja nyhjöttäen sohvalla kirjontatyön parissa. Ilmat olivat niin suotuisat, että ehdin ommella itselle kokonaisen rekillisen vaatetta. No eipäs liioitella, 10 vaatetta, kaikki eri kaavalla kuitenkin. Pari kirjontatyötä siihen päälle, nukkekodin remppaa ja Insta-kanavalla pyörivän #kohtiunelmakämppää -sarjan kuvaukset yhden hengen tuotantotiimillä, että kerrankin on harrastukselle jäänyt ruhtinaallisen paljon aikaa, ei voi kyllä valittaa.  




Viime vuonna Hommahuoneen Sanne-Maija toimi meille loistavana oppaana värien maailmassa ja järjesti mukaansa tempaavan vuosi värien maailmassa -haasteen. Sen myötä sain sysäksen pienelle uudistumiselle ja sitä on työstetty täällä pienessä hiljaisuudessa, askel kerrallaan.  
Musta-valko-harmaa linja ja hillityt värit tuntuu edelleen tutulle ja turvalliselle, mutta nyt annoin luvan itselleni leikitellä väreillä.  

Innostuin jopa niin paljon, että kävin värianalyysissä hakemassa lisää varmuutta värien valintaan ja käyttöön, koska eihän sitä suinpäin uskalla näin radikaaleja, elämää mullistavia muutoksia tehdä. Jännä juttu sinällään. Värikartasta löytyy kaikki ne lempivärit, joista olen aina tykännyt, en vain ole uskaltanut tai osannut yhdistää niitä pukeutumiseen.  
Ja nyt kun sain oikein luvan kanssa käyttää mustaa (löytyy vain talven värikartasta) niin kappas vaan, väriympyrää pyöritellessä katse ei todellakaan ensimmäisenä kiinnity mustaan, vaan näihin muihin upeisiin, viileisiin ja voimakkaan täyteläisiin väreihin.  
Lunttaan värikartan takaa erään vinkin, "ole tarkkana keltaisen kanssa". Kartan keltainen sävy on kylmä, mutta paidan kangas on lämmin keltainen. Ihan vain siitä syystä, että muun sävyistä keltaista satiinia ei löytynyt kaupasta. Tämä lämmin toimii mielestäni kuitenkin ihan hyvin päivettyneelle iholle. Talvella asia on varmasti ihan toinen, koska silloin muistutan lähinnä kalkkilaivan kapteenia. 
Sanottakoon vielä, että värikarttaani on poimittu pari lämmintä syksyn väriä, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä ne olivat..Eikä tässä nyt ole tarkoitus olla turhan tarkkana, värikartta toimii enemmänkin suuntaa antavana ja avoimin mielin kokeilla mitkä toimii ja mitkä ei. 

Mutta lähdetäänpäs näistä satiinipaidoista. Teemana keltainen ja se yhdistettynä violettiin eli vastavärien voima. Ihana väripari onkin!








Kävi muuten hauska yhteensattuma. Selailin jokunen pävä sitten uutisotsikoita Iltiksen nettisivuilla ja huomasin MyStyle muotibloggaajan postauksen syksyn viimeisimmistä trendeistä. Tänä syksynä kannattaa siis rohkeasti pukea päällensä sähäkkä, huomiota herättävä statement-satiinipaita. Ai että, tässä ollaan kuulkaas oikein muodissa mukana! Pakko myöntää, että jouduin googlettaamaan mitä statement - asu, fashion statement tarkoittaa.. 

Kaava: Burda 8/2015 #112
Röyhelötopin alkuperäinen pääntie oli kapeista ja luistavista kangassuikaleista johtuen melkoisen haastava ommeltava ja eihän siitä kovin nätti tullut. Purin sen pois ja ompelin tilalle satiinikankaasta leikatulla vinonauhalla kanttaukset, jossa yhdistyi  olkaimet. Sama kävi myös toisen paidan pääntien kanssa. 
Jos muuten kanttailette enempi, niin kannattaa ehdottomasti harkita tällaista vinanauhalaitetta. Tämän avulla saa meinaan näppärästi silitettyä haastavammastakin kankaasta leikattuun vinonauhaan käänteet.  
Röyhelöt aiheuttivat myös harmaita hiuksia. Tein ne ensin violetista satiinista, mutta osoittatuivat aivan liian tönköiksi ja lopputulos näytti raskaalta ja sekavalta. Siinä sitä olikin, kun yritin metsästää juuri sopivan sävyistä sifonkia ja arpoa mahtaako  tietokoneen ruudulla näkyvä sävy täsmätä satiiniin. Löytyihän se viimein, Kangas Tukusta. 
Microsatiinit ostettu Savon Palasta.














Kaava: Burda 8/2015 #120
Tämän kaksivärisen satiinipaidan jouduin muokkaamaan vähän pakosta hihattomaksi, koska hihat kinnasivat niin paljon, etten pystynyt liikuttamaan kunnolla käsiä:D  
Nyt kun tarkemmin katsoin Burdan sivulta, niin kankaaksi suositellaan jerseytä..ei mikään ihme että hihat vähän kiristi:D

Tälle viikolle sääkartat ovatkin luvanneet mukavan lämpimiä ja aurinkoisia kelejä. Nautitaan siis niistä:) Huomenna olisi tarkoitus kuvailla lisää valmistuneita vaatteita ja toivon mukaan pääsen niitä pian täällä esittelemään. Ihanaa syksyn alkua sinne teille!  
  

maanantai 9. tammikuuta 2017

Poron jäljillä.

Uusi käsityövuosi on käynnistynyt, hyvin pitkälti viime vuoden tapaan, sinisillä ompeluilla.
Uuden vuoden vaihtuessa istuskelin erkkerihuoneessa ompelukoneen äärellä ja vilkuilin sivusilmällä ikkunasta rakettien väriloistoa. Ajattelin, että tässä jos missä oli aihetta ilotulitukseen! Toissa vuoden puolella aloitettu takkiprojekti vihdoin ja viimein näytti valmistumisen merkkejä. 
Niin teki ja tällä hetkellä takki matkaa kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi<3   

Koko homma lähti siitä, kun eräällä kirjastoreissulla nappasin hyllystä Ornamentteja Ommellen -kirjan. Selaillessani suomalais-ugrilaisiin kansoihin kuuluvien obinurgialaisten taidokkaita symboloivin ornamentein koristeltuja turkis- ja verkaintarsia käsitöitä, alkoi mielikuvitus laukata pahemman kerran. 
Vaelsin poropaimenten matkassa Siperian tundrilla ja matkalla syntyi eräs visio...  
Visio takista, joka olisi ajaton, maanläheinen, raikas. Takki, joka kertoisi tarinoita menneiltä vuosisadoilta jopa vuosituhansilta.






Kaavaksi valikoitui tanskalaisen Minikrean, 30500 anorakkikaava. Hyvin simppeli malli ja kaavaa on helppo itse muokkailla ja varioida. Kaavassa on muutamia valmiita vaihtoehtoja, esim. tytölle pussihelmainen vyötärönyörillä varustettu versio ja tämä poikien suorahelmainen malli. 
Näin jälkikäteen harmittaa, kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani pääntiehalkiosta, vaikka kuvasta voisi päätellä, että siinä sellainen on. Pääntiestä tuli turhan ahdas, vaikka jätinkin ompelematta hupun etureunat toisiinsa heti tuosta pääntien yläpuolelta ja tytölle tätä oli hieman hankala pukea päälle. Toivotaan ettei kummipoika siellä menetä hermojaan..
Ja hupsista keikkaa, minkä mokan olit tehnyt leikkuuvaiheessa. Olin leikellyt takkikankaat ilman saumanvaroja?! Mutta oli tässä sentään jotain hyvääkin, olin leikannut kankaat kuitenkin numeroa isommassa koossa:D Jouduin tekemään vähän sinne sun tänne pieniä muokkauksia, kuten erilliset olkakappaleet, jotta sain kädentielle ja olalle lisättyä leveyttä sekä helmaan alavaran. Jouduin myös leikkaamaan uudet hihakappaleet harmaasta villakankaasta, koska sinisestä ei ollut kuin rippeet jäljellä. Oikeastaan parempi näin. 
Hupun reunan kanttasin ensin mustalla vinokantinauhalla ja viimeiseksi ompelin käsin lautanauhan hupun reunaan kiinni.
Kuten kuvista näkyy, hihoissa näkyy ikävästi vetoja. Jos nyt joskus ompelen vielä tällä kaavalla, niin aion kyllä muokata tuota hiha/kädentie/olka seutua.

Metalliset kiinnittimet, Karnaluks.
Takkivilla, Kangas-Malla.
Harmaa ja raidallinen villakangas, Eurokangas.
Vuorena musta, himpun verran joustava, sileäpintainen polyesterisekoite. 
Kristan takin vuoritus ohjeesta oli jälleen apua<3 

Tinalankakirjailtu poronnahkamerkki.
Neuloin vielä kummipojalle lämmikkeeksi Novitan Baby Wool -langalla kaulurin. Kiitos Pizzicato superkivasta ja selkeästä ohjeesta<3
Poron jäljillä kuvion ompelin silmukoita jäljentäen. 






Muutama sana intarsiasta. Kyseessä on siis upotustekniikka, johon Ornamentteja ommellen kirja suosittelee materiaaliksi puhdasta villakangasta, mutta myös sekoitevilla käy, kunhan villan osuus on suurempi kuin tekokuitujen. Vanutettu, lähes liestymätön villakangas olisi parasta. Tämä sininen takkivilla osoittautui oikein hyväksi. Otin muutamia kuvia työvaiheista, joten yritän havainnollistaa tekniikkaa näiden avulla.



1. Ensiksi jäljensin kuvion ääriviivat kankaan oikealle puolelle.    
2. Asetin mustan villakankaan oikea puoli sinisen päällikankaan nurjaa vasten. Harsin kankaat toisiinsa hyvin läheltä kuvion ääriviivan kummaltakin puolelta. 
3. Seuraavaksi leikkelin kuvion irti ääriviivoja pitkin. Kaksi kerrosta takkivillaa on aika haasteellinen leikattava. Kulmissa käytin apuna kirurginterää, jotta kuviot leikkaantuvat tismalleen samankokoisiksi. 
4. Poistin kaikki harsinlangat ja irroitin kuviot erilleen. Vaihdoin kuvioiden paikkaa ja upotin kuviot kankaisiin. Tällä tekniikalla saadaan siis kaksi samakuvioista, vastakkaisväristä työtä, eikä ylimääräisiä hukkapätkiä tai tilkkuja synny. Tämä mustapohjainen jäikin nyt odottelemaan myöhempää käyttöä varten.  
Ennen ompelua kankaan taustalle harsitaan kiinni tukikangas, tässä käytin irtirevittävää tukikangasta.
5. Ompelin siksakilla kuvion kankaaseen kiinni, pistonpituus n.2,5mm, piston leveys n.4,5mm. (tämän voi toki myös tehdä perinteikkäästi käsin aivin- tai vuoropistoin.) Tässä saa olla myös tarkkana, ompeleen täytyy osua niin kuvioon kuin takkikankaaseen, erityisen tarkkana kulmissa. Viimeistelin työn kiertämällä villalangasta nyöriä ja ompelin sen käsin sauman päälle. Nyörillä on kaksi tarkoitusta, koristella työtä sekä vahvistaa saumaa. Lopuksi leikkelin tukikankaan reunoja pienemmiksi, päättelin langanpätkät ja loppusilitys/höyrytys.

Ensimmäiset intarsiakokeilut, Poron jäljillä neulatyyny sekä pussukka.




Jaksatteko vielä?   
Kokosin tähän muutamat räpsyt Instan puolelta lautanauhakokeiluistani.


En tässä nyt ryhdy sen tarkemmin perehtymään lautanauhojen kudontaan, koska Maikki Kariston Lautanauhat-suunnittelu ja kutominen kirjasta löytyy se kaikki tarvittava tieto, jota lautanauhan kutomiseen tarvitaan. Maikki Kariston ja Mervi Pasasen Omenaisia ja revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja kirja lähtee myös alkeista, mutta sisältäen myös erikoisempia ja vaativampia malleja edistyneemmille kutojille. Netti on tietysti pullollaan tietoa ja lautanauhamalleja ja jos suomenkiellellä ei löydy tarpeeksi tietoa, niin hakusanaksi voi laittaa vaikka tablet weaving.

Yllä olevassa kuvassa näkyy omat materiaali- ja tarvikehankintani. Kudoin nauhat näillä tavallisimmilla neliönmuotoisilla, nelireikäisillä laudoilla, jotka hankin Toikalta, sieltä myös nauhanpidike. Sukkulan olen hankkinut Miin Kauppalan verkkokaupasta

Kudoin musta-valkoisen lautanauhan villalangasta, mallina Mehiläisjalkoja, Omenaisia ja revonneniä kirjasta. Toisesta lautanauhasta tuli värikkäämpi, jonka erikoisuutena on limityskuosi. Puuvillalangoilla kutominen olikin huomattavasti helpompaa. Puuvillalanka ei joustanut niin paljon kuin villalanka, joten loimilangat oli helpompi pitää oikealla kireydellä ja näin reunastakin tuli siistimpi. 
Vaan kyllä minä tykkäsin tästä kutomisesta. Muutama idea jäi muhimaan pään sisälle tulevaisuutta ajatellen:) 

Mitäs muuta jännää ja hauskaa täällä on viime aikoina puuhasteltu? Vaateviidakon Pirjo haastoi minut marraskuussa blogissaan DIY -2016 haasteella. En voinut olla tarttumatta tähän tuunaus/kierrätys aiheiseen haasteeseen. Instan puolella pyörii paraikaa #kohtiunelmakämppää sarjaa, jossa esittelen Annan ja Elsan unelmakämpän valmistumista, eli sarjassa remontoidaan nukkekoti lattiasta kattoon sekä tuunataan kalusteet uuteen uskoon:D  Teen myöhemmin koostepostauksen tänne blogin puolelle, huone kerrallaan.  

Mutta nyt, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, onnellista alkanutta vuotta! Tällä viikolla minä aion löysäillä kässäilyistä ja kaikenlaisista askartelujutuista ja pitkästä aikaa päästä myös kurkkimaan blogeista teidän kuulumisia ja kässäilyjä:)