lauantai 28. lokakuuta 2017

Wrapped in Wool.

Viime kesältä on postaamatta vaikka mitä, mutta en malttanut enää hetkeäkään olla laittamatta tänne esille uusinta syysasua. Mä oon rakastunut mun uuteen ihanaan takkiin, ihan todella palavasti<3 
Taidan muuten siirtää kesäasujen esittelyjä entisestään. Kohta pukkaa lomareissua, niin samoilla lämpimillähän sitä saa räpsittyä tänne kuvat, jostain kaukaa, palmupuiden katveesta..;)  



Selkeälinjainen, rennon väljä, pudotettu olkalinja, puolipitkä pituus, leveä vyötärölle kietaistava vyö. Ei näkyviä nappi- tai vetskarikiinnittimiä, ei pienen pieniä yksityiskohtia. Tänä syksynä "Less is more" ja lähestulkoon jokaisesta käsityölehdestä löytyykin oma trendikäs muhkea ja pelkistetty villakangastakki versio. 

Kun tarjontaa on runsaasti, iskee usein valinnanvaikeus. 
Miten sitten löydän sen mieluisimman kaavan? Hauskuutan itseäni järjestämällä epävirallisen virallisia kaavavalintatilaisuuksia. Homma lähtee siitä, että levitän lattialle kaikki omistamani käsityölehdet, joissa vähänkin on samankaltainen kaava.(jos ne ei riitä, kirjastosta saa aina lisää) Samantien yleisöstä alkaa korviin kantautua tutun kuuloisia soraääniä, "onks sun taas pakko levitellä tavaroita joka paikkaan"...
Tarkan vertailun, pitkän pohdinnan ja lehtien reunoihin tekemieni merkintöjen perusteella suoritan esivalinnan. Jatkoon, ei jatkoon, jatkoon..Finaaliin pääsee kaksi tai kolme varteenotettavinta vaihtoehtoa ja sitten alkaa kiivas taistelu parhaan kaavan tittelistä. Tällä kertaa paras villakangastakki pokaalin saa..tittidii..Ottobre Woman 5/2017 Wrapped in Wool! 
Ratkaisevin tekijä oli tuo takin kaunis muotolaskoksilla muotoiltu pystykaulus. Kylmä viima ei myöskään pääse tuivertamaan iholle, kun etukappaleet menevät hivenen päällekkäin kietaistuna.

Villakangastakeissa musta ja hillityt sävyt on tietysti aina varma valinta ja silloin ei niin tarvitse miettiä, miten takki mahtaa sopia yhteen muiden vaatteiden kanssa. Halusin kuitenkin poiketa tutusta ja turvallisesta ja sain kaipaamaani twistiä valitsemalla astetta sähäkämmän villakankaan. Ja siltikin, lopputuloksena todella monikäyttöinen, ajaton-trendikäs-klassikkotakki, josta on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin.   





Aniliininpunaisen takkivillan ostin alkusyksystä eräällä Kuopion reissulla Eurokankaasta. Kiinnitin katseen räiskyvän punaiseen kangaspakkaan heti liikkeeseen astuttua ja nappasin sen hellään syleilyyn. En malttanut laskea sitä käsistäni, koska muuten joku muu olisi varmasti vienyt sen. Ostohetkellä ei ollut vielä tiettyä kaavaa mielessä, joten jouduin summamutikassa ostamaan kangasta. Reilu 3 metriä pitäisi riittää takkiin kuin takkiin ja riittihän se, jäi reilusti ylikin. Myyjän mukaan kangas on ollut tosi suosittu ja en kyllä yhtään ihmettele miksi. On tämä vaan niin ihana<3
Vuorin osalta sain hyödynnettyä oman kangaskaapin varastoa. Ohuehkon kukikkaisen puuvillapopliinin ostin muutama vuosi takaperin croftmillsista mekkoa varten, vaan eipä siitä koskaan tullut valmista. Pukemista helpottamaan vuoritin hihat mustalla liukaspintaisella vuorikankaalla. 
Leveän vyön lisäksi takin sisältä löytyy lisäkiinnittimenä oikeasta sivusaumasta kapeat nauhat, jotka solmitaan takin vasempaan etureunaan ommeltuun napinläpisilmuun. Oikein toimiva jippo ja takki pysyy ryhdikkäänä! 

Alkuperäisen ohjeen mukaan takin helma olisi jäänyt avonaiseksia. (vuori ei kiinnity päällisen helmaan) Poikkesin kuitenkin ohjeesta ja ompelin takin pussiin vuorittamalla. Isoja muutoksia siihen ei tarvittu. Helman kulmien ompeluun löysin hyvän tutoriaalin Youtubesta ja siinä käytettävät kaavat täältä. Eli muokkasin takin päällikappaleiden ja vuorin saumanvarat sen mukaisiksi. Kaavat laitoin talteen, koska niitä voi jatkossa hyödyntää muihinkin takki- ja jakkuprojekteihin.

Nyt on pakko kertoa yksi nolo juttu. 
Kyllähän mä tiedän miten villakangasta tulisi silittää, ja olihan siitä ohjeissakin muistutus. Iski kuitenkin joku ihmeellinen mielenhäiriö ja aloin silittää takin saumoja suoraan kuumalla raudalla. En heti huomannut mitä kamalaa olin saanut aikaiseksi, vasta sen jälkeen kun mallailin lähestulkoon valmista takkia sovitusnuken päälle ja luonnonvalon osuessa siihen. Takin pintaan oli ilmestynyt vaaleita laikkuja, yksikin oli ihan silitysraudan pohjan muotoinen, näkyi oikein ne pienet höyryaukot:D Voi jestas että sydän pamppaili! Siltä päivältä oli ompelut siinä. Koko illan mietin että miten ihmeessä sitä voi olla niin hölmö, meninkö oikeasti polttamaan kankaan pilalle.  
No mutta hetkinen.. silitysraudan pohja oli puhdas, joten tuskin kankaan pinta oli palanut, ainakaan kovin pahasti. Ehkä tämän voi vielä pelastaa. Tulin siihen johtopäätökseen, että kankaan kuidut olivat vain litistyneet, joten tartuin kylmän rauhallisesti uudestaan silitysrautaan, tällä kertaa kostean harson kera ja kevyemmin ottein. Kosteus ja mieto lämpö herätti kuidut uuteen eloon ja ihmeen kaupalla sain laikut häviämään! Kyllä oli onnea matkassa!   



Pipoja ei voi olla koskaan liikaa. Tai voi, jos kaikki on mustia. Blogeista olen bongaillut tällaisia itämaistyylisiä turbaanimyssyjä ja alkanut haaveilla omasta. Löysin todella kivan, Ainoa Petternsin (Kaavailua blogista tuttu) tulostettavan silmupipon pdf-kaavan Etsystä. Kankaaksi valitsin Majapuulta ostetun kauniin petroolin värisen viskoosineuloksen. Kangas on muuten siitä kiva, että sitä voi käyttää molemmin puolin. Pipossa on kankaan harjattu puoli päälläpäin, mekkoon tulen todennäköisesti käyttämään nurjaa puolta,  koska pelkään, että käytössä pinta nyppyyntyy. 




Tästä on jo aikaa, kun kauhuksemme huomattiin, että meidän taloudessa asusteli yksi ylimääräinen pieni otus. Hiiri paholainen (nyt jo edesmennyt, juustoheittimeen menehtynyt) oli tehnyt tuhojaan kellarissa ja päässyt jollain ilveellä talvivaatelaatikkoon jyrsimään parhaimpaan merinovillaneuleeseeni pieniä tuuletusaukkoja..Harmittaa vieläkin paidan kohtalo, mutta minkäpäs sille mahtaa. Uudelle rennolle neulospaidalle oli siis tarvetta ja sellainen syntyi Burdan knotted shirt 10/2016 kaavalla pitsikuvioisesta Floral -viskoosineuloskankaasta, joka oli heräteostos paikallisesta kangaskauppa Blue Velvetistä.(kangasta näkyy löytyvän tällä hetkellä  kahdessa värissä myös Kangaspuoti Palttinasta) Viskoosineulos on aavistuksen raskaanoloista, joten ei ehkä ollut paras valinta tähän malliin, joku kepeämpi trikoo olis sopinu paremmin. Paita tuntui valahtavan koko ajan olkapäiltä, joten ompelin pääntielle leveän resorin. Tuli ihan käyttökelpoinen ja nätti paita. 



Aamut on olleetkin jo pakkasen puolella, joten lämmintä takkia ja pipoa on saanut kaivaa päällensä. Tässä mietin, että miten sitä mahtaa taas talven pärjätä, kun nyt jo tuntuu ettei minkään valtakunnan vaatteet riitä lämmikkeeksi. 
Mitäs muuta..Eilen juhlittiin isolla porukka anopin perustaman yrityksen 20-vuotista taivalta. Aivan huikeet juhlat, harvoin sitä pääsee näin hienoihin juhliin osallistumaan. Nyt on maha ja pohkeet kipeinä kaikesta nauramisesta, syömisestä ja tanssimisesta:)         


Seuraavan kerran palaan ruutuun joko Suomi 100-teemalla tai uusitulla Hohto-elokuvalla;)Lähdenkin tästä jatkamaan puvustuksen pariin. Oikein mukavaa viikonloppua teille ihanat lukijat<3 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Mix & Match - asuja Baby Born -nukelle.

Tällä viikolla saatiin parina päivänä nauttia niin upeista syyskeleistä ettei paremmasta väliä ja sattuipa vielä sopivasti perheen yhteiset vapaat! Tällaisista päivistä on otettava kaikki irti, joten ulos mars mars ja keräämään auringon lämpöä ja energiaa varastoon! Kohta on taas pitkä, suorastaan ikuisuudelta tuntuva vuodenaika edessä. 
Puimme tytön kanssa Liisa -nukelle lämmintä ylle ja lähdimme ulkoilemaan takapihalle miesväen keskittyessä kasailemaan uuden terassin lämmitintä. Ulkoilun lomassa poimittiin syksyn omenasatoa talteen. 




Tyttöni sai viime jouluna lahjaksi Baby Born -nuken. Paketin mukana tuli yksi asu, joten vaatteista on ollut huutava pula.  
Olin kahden vaiheilla. Ostaisinko nukelle valmisvaatteita vai ompelisinko itse. Kiertelin lelukaupoissa ja tulin siihen lopputulokseen, että itse tekemällä säästäisin ainakin sievoisen summan rahaa. Vihdoinkin pääsisin saksimaan printtitrikoita, joista ainakin osa on ollut kaapin täytteenä esikoisen syntymästä asti, eli semmoiset 5 vuotta. Ja noin niin kuin muutenkin, onhan nämä "oikeat", minikokoiset vaatteet vallan suloisia ja kun ompelee laadukkaista kankaista ja panostaa ompelujälkeen yhtä huolella kuin kaikkiin muihinkin ompeluihin, kestävät ne leikeissä varmasti pitkään. Näin myös sen verran vaivaa, että ompelin kaikkiin hihojen/lahkeensuiden saumakohtiin trenssit (tämän näppärän tavan opin joskus Kaavailua -blogista) ja lisäsin tukikankaat tarranauha/nepparikiinnittimien alle.  
Ja ilohan näitä vaatteita oli ommella, kun ilmaisia kaavoja löytyi niin netistä kuin kirjaston kirjoista.  

Hurmiossa ompelin kaiken kaikkiaan 43 osaa, vähempikin olisi tietysti riittänyt. Ideatulvan keskellä oli vain niin vaikea laittaa hommalle stoppia ja koska rakastan asukokonaisuuksien rakentelua, alkoi setit täydentyä aina vain uusilla vaatekappaleilla.    
Kivasti tyhjeni tarvikelaatikot kaiken kirjavista eripari-neppareista ja valmiiksi suikaloiduista resorinpätkistä. En jaksanut vaihtaa ompelukoneeseen edes kaksoisneulaa (jota muutenkin käytän tosi harvoin) saatikka sitten vaihtamaan lankoja peitetikkikoneeseen. Resoreiden kanttailuun ja käänteisiin käytin erilaisia koristeompeleita, jotka toimii samalla kivoina yksityiskohtina. Mitään ihmeellisyyksiä en vaatteisiin lisäillyt, koska kuosit itsessään ovat niin kauniita ja näyttäviä. Tilkkulaatikko ei juurikaan vajunut, päin vastoin. Laatikossa on nyt entistä pienempiä kangassuikaleita, ehkäpä niistä vielä jotain keksii. Ideoita? 

Lähdetäänpä nyt pienelle retkelle luonnon helmaan!   













Pystytimme ompeluhuoneeseen vaatetehtaan, jossa kävi muutamana iltana kunnon kuhina! Firmassa oli selkeä työnjako. Tyttö toimi johtotehtävissä eli hän sai valita mieleiset kankaat, nepparit ja härpäkkeet sekä esittää toivomuksia, mitä vaatteita tarvitaan. Minä olin pääompelija ja poikani toimi avustajana. Hänen tehtävänä oli valita sukkahousuihin juuri sopivan värisiä resoreita ja säädellä ompelukoneen kaasupoljinta:D  
Uimapuvulla aloitettiin. 
Löysin tilkkulaatikosta "folio"trikoota hopeisena ja pinkkinä, jonka vedenkestävyydestä ei ole kyllä minkäänlaista kokemusta. Jäin vain miettimään mitä ihmettä näistä piti alunperin ommella.. 









Uintireissulla kastui useampi vaatekerta, silleen leikisti:) Oikeasti kastui vain tytön sukat ja minun kengät. 
























Osa vaatteista kääräistiin lahjapakettiin, kuten myös tämä Baby Born nuken sänkyyn mittojen mukaan tehty patja, tyyny, vuodevaatteet sekä peitto. Jossain vaiheessa aion ehostaa vanhan, puisen nuken sänkyni, josta Liisa -nukke saa itselleen uuden pedin. 

Tähän postauksen loppuun listasin kaikki käyttämäni kaavat, jotka on tarkoitettu tälle n.43cm pituiselle nukelle. Linkkien kautta löytyy monta muutakin kaavaa, joten kurkatkaapa tarkkaan:) 
Pienemmälle, n.32cm My Little Baby Born -nukelle löydät kaavoja Jenninmurusia -blogista.  

Luomalla -blogi: 
Frillamekko, body, slimmit housut
Vinovetskajumpsuit. 

Nauravanappi- blogi.
Peruspipo

Kangaskorjaamolla -blogi:
Liivihame ja vartalonmyötäinen t-paita. 
(Ompelin liivihameen trikoosta, jonka tuin kauttaaltaan joustavalla tukikankaalla. Näin mekko sai kivasti ryhtiä ja tukea neppareiden alle)

Kodin kuvalehti:
Keskosen puolipotkuhousut(44cm)
(Muokkasin kaavaa reippaalla kädellä. Kaikkien kavennuksien ja lyhennyksien jälkeen alkuperäistä oli enää haarakiila..)

Vaippa, uimapuku, kylpytakki, neuletakki, fleecetakki ja housut: 
Nuken omat vaatteet. Anne Grethe Gaaserud. Tammi.

Potkupuku ja tunika: 
Nukenvaatteita isoäidin tapaan. Tarja Helena. Moreeni.
(Jääkukka -joustocollegehaalari, Rusetti -joustocollegetunika pienin muokkauksin)

Kellohelmahameen kaavan piirsin harpin avulla, vyötärölle lisäsin resorin. Helppoa kuin mikä:)
Sukkahousut ompelin tyttöni kulahtaneista, pieneksi jääneistä sukkahousuista. Sovelsin niihin Pieni lintukoto -blogista löytyvää ohjetta. 
Kylpymyssyyn käytin pipon kaavaa, lisäämällä vain sivusaumaan kietaistavat kangassuikaleet. 

Joko siellä innostuttiin tehtailemaan nukenvaatteita:)

tiistai 19. syyskuuta 2017

Lettijakku

Maija Louekarin suunnittelema letti on kyllä yksi kauneimmista kuoseista mitä tiedän. Tähän ei taida koskaan kyllästyä, on se vaan niin ajaton ja raikas. En tarkalleen ottaen tiedä kuinka monessa värissä kuosia on painettu, mutta kyllä tämä mu-va on ehdottomasti mun lemppari. 
Kesällä kävi sitten niin hyvä tuuri, että viimein minäkin sain palan tätä ihanuutta! Ja mikä parasta, joustamatonta, 100% puuvillaa.















Kankaasta muotoutui hyvin simppeli, vuoreton jakku Suuri käsityö lehden 5/2017 kaavalla. Ryhditin kokonaisuutta farkkukankaisilla kanttauksilla ja metallisilla Prymin neppareilla. Mielestäni jakusta tuli aika näpsäkkä ja mukavan rento arkikäyttöön. Hyvä vaihtoehto huppareille ja neuletakeille ja aivan huippu kesän viileisiin iltoihin. Jakku (vai paita) on malliltaan todella lyhyt. Pidensin sitä joitakin senttejä, mutta se olisi saanut olla vieläkin aavistuksen pidempi.  
Kangasta jäi vielä mukavan kokoinen pala, ei siitä nyt kesämekkoa saa, mutta ensi kesäksi vaikka hihattoman kietaisupaidan saman lehden kaavalla.  


Lyhyestä virsi kaunis. Täällä on nyt sellainen ompeluVimma päällä, että pakko jatkaa harrastuksia. Onkohan tämä nyt se flow-tila, josta olen kuullut puhuttavan:) Kelit ovatkin jo huomattaavasti viilentyneet, joten yksi unelmanpehmoinen neulepaita pääsi suoraan paininjalan alta käyttöön. Ja on täällä ehditty tehtailemaan tytön Baby Born nukellekin vaatetta ja siitähän ei meinannut tulla loppua ollenkaan:D

tiistai 29. elokuuta 2017

Bomber-takki

Mitäs tästä nyt on aikaa, pari kolme vuotta, kun bomber takit nousivat jälleen pinnalle. Enpä silloin olisi uskonut, että minäkin näihin vielä haksahdan. Eikä suosio ole ainakaan hiipumassa, päin vastoin. 

Eräs muistikuva bombereista on syöpynyt vahvasti mieleen. Muistan miten 90-luvulla yläasteen pahikset pukeutuivat kiiltäväpintaiseen, topattuun pilottitakkiin ja mustiin farkkuihin ja ne kaikkein rohkeimmat yhdisti takin nappiverkkareihin. Voi niitä aikoja..
Niin muuten, tässä on vähän odoteltukin milloin nappiverkkarit tulee taas muotiin..En siis ajatellut mitään kolmiraita kopioita, vaan jotain fiininpää. Siistejä collareita, miks ei vaikka juhlavampia suoria housuja käsinkirjailuin napein ja sitä rataa. Asua täydentäisi poronnahkainen vyölaukku. Että onkohan ne ajat nyt sittenkään niin paljoa muuttuneet. Ja ei, tää ei ollut vitsi. 


  
Klassista pilottitakkia on helppo varioida pienillä muokkauksilla ja erilaisilla kangasvalinnoilla. Kankaaksi soveltuu lähestulkoon mikä vaan. Miten olisi naisellisempi versio aavistuksen romanttisesta kukkakuvioisesta puuvillasta tai kevyt juhlavampi pusakka sifongista. Sporttisen rentoa collegesta tai kylmempiin ilmoihin tikkikankaasta. Itse asiassa tästä mun takista tuli varsin monikäyttöinen. Onhan tämä tietysti enempi kevät/kesätakki, mutta vuoren ansiosta menee näin alkusyksystäkin vallan mainiosti. Toimii niin farkkujen kuin keveiden kesähousujen kanssa ja testasinpa myös lyhyttä kynähametta ja vitsit miten kivalle näytti! 




Bomber kaavoja löytyy käsityölehdistä pilvin pimein. Pitkän puntaroinnin jälkeen päädyin testaamaan Ottobre woman 2/2017 lehden kaavaa,(toisena vaihtoehtona oli Suuri käsityö 4/2017), joka täytti kaikki asettamani kriteerit. Takin pituus on tässä täydellinen, tykkään että helma ulottuu tuohon ylälantiolle. Resori ei myöskään kiristä helmaa liikaa, joten se ei tee takista liian pussimaista. Väljyyttä on myös sopivasti, alle mahtuu tarvittaessa ohut neuletakki tai pusero. Mallissa on tehosteena leikkaussaumat kivoine tikkauksineen, joihin on upotettu sivutaskut. Harmi kun en hoksannut lisätä vetoketjuja. Kankaan olin ostanut EK:sta peplumtoppia varten, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Oikeestaan ihan hyvä, enemmän käyttöä tällä takilla kuitenkin on.
Kangas on puuvillaelastaania, mikä ei nyt sinällään haittaa mitään, vaikka kaava on tarkoitettukin joustamattomille. Antaa kivasti joustoa tuonne hartiaseudulle, kun sieltä tuppaa joskus vaatteet kinnaamaan. Että en nyt tähän hätään keksi mitään huonoa sanottavaa, tässä takissa on kyllä lemppariainesta!







Yhtä sinistä satiinia olen jemmaillut kaapissa, josta aikomuksenani on ommella joko trumpettihihainen paita tai juhlavampi bomber. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on tietty pieni riski, että näyttäisinkö sittenkään juhliin lähtijältä vaan enempi juhliin kuskaajalta. Niin tai näin, nyt aion keittää pannullisen kahvia ja lukittautua ompsuun vapaapäivän kunniaksi. Mukavaa tiistaita teille kaikille<3     

tiistai 15. elokuuta 2017

Statement-satiinipaidat

Nyt on aika herätellä blogi uuteen eloon! 
Kesä vierähti nopsaan, niin kuin sillä on aina tapana tehdä. Lomat on pidetty ja syksy aloitettu uusiin arkiruutineihin totutellen. 
Tänä aamuna lapsia viedessä ensimmäiseen päiväkotipäivään, havaitsin ilmassa selkeitä syksyn merkkejä. Viileä, kuulas aamu, huurtuneet auton ikkunat, järven päällä leijaileva usva, metsäaukion laidassa aavemaisesti hohtavat hämähäkinseitit ja ensimmäiset kellastuneet lehdet kotipihan vaahterassa. Kässäihmiselle syksy on tehnyt tuloaan jo pidempään. Kaavalehtien syysnumerot ovat houkutelleet kaupan lehtipisteillä jo tovin, joita selaillessa alkanut väistämättä haaveilemaan uusista ihanista neulemekoista ja lämpimistä villakankaisista takeista ja liiveistä. Olen kaivellut keskeneräisiä vaateompeluita esiin, katsastanut syksyn kangasuutuuksia sekä huomaamattani eksynyt kaupan lankahyllyille hipelöimään pehmoisen pörröisiä neulelankakeriä, vaikka enhän mä oikeastaan edes neulo.    




Raapustaessani tätä postausta jäin pohtimaan, mitä kuluneesta kesästä jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ainakin yhdet ikimuistoiset unelmahäät, joissa sain kunnian toimia kaason roolissa. Tästä kerron myöhemmin lisää. Toisena tulee mieleen ihana mökkireissu perheen ja ystävien kesken ja kolmantena..että kesä oli varsin viileä ja runsas sateinen. Eipä ollut oikein rantakelejä ei.
Mut hei, tiedättekö mikä hyvä puoli tässä oli? 






Vesisade, mikä ihana syy hiippailla ompsuun omien harrastusten pariin ja ommella jotain kivaa värikästä vaatetta piristykseksi. Tai kuunnella sateen ropinaa (lasten kiljumisella säestettynä)kääriytyen vilttiin ja nyhjöttäen sohvalla kirjontatyön parissa. Ilmat olivat niin suotuisat, että ehdin ommella itselle kokonaisen rekillisen vaatetta. No eipäs liioitella, 10 vaatetta, kaikki eri kaavalla kuitenkin. Pari kirjontatyötä siihen päälle, nukkekodin remppaa ja Insta-kanavalla pyörivän #kohtiunelmakämppää -sarjan kuvaukset yhden hengen tuotantotiimillä, että kerrankin on harrastukselle jäänyt ruhtinaallisen paljon aikaa, ei voi kyllä valittaa.  




Viime vuonna Hommahuoneen Sanne-Maija toimi meille loistavana oppaana värien maailmassa ja järjesti mukaansa tempaavan vuosi värien maailmassa -haasteen. Sen myötä sain sysäksen pienelle uudistumiselle ja sitä on työstetty täällä pienessä hiljaisuudessa, askel kerrallaan.  
Musta-valko-harmaa linja ja hillityt värit tuntuu edelleen tutulle ja turvalliselle, mutta nyt annoin luvan itselleni leikitellä väreillä.  

Innostuin jopa niin paljon, että kävin värianalyysissä hakemassa lisää varmuutta värien valintaan ja käyttöön, koska eihän sitä suinpäin uskalla näin radikaaleja, elämää mullistavia muutoksia tehdä. Jännä juttu sinällään. Värikartasta löytyy kaikki ne lempivärit, joista olen aina tykännyt, en vain ole uskaltanut tai osannut yhdistää niitä pukeutumiseen.  
Ja nyt kun sain oikein luvan kanssa käyttää mustaa (löytyy vain talven värikartasta) niin kappas vaan, väriympyrää pyöritellessä katse ei todellakaan ensimmäisenä kiinnity mustaan, vaan näihin muihin upeisiin, viileisiin ja voimakkaan täyteläisiin väreihin.  
Lunttaan värikartan takaa erään vinkin, "ole tarkkana keltaisen kanssa". Kartan keltainen sävy on kylmä, mutta paidan kangas on lämmin keltainen. Ihan vain siitä syystä, että muun sävyistä keltaista satiinia ei löytynyt kaupasta. Tämä lämmin toimii mielestäni kuitenkin ihan hyvin päivettyneelle iholle. Talvella asia on varmasti ihan toinen, koska silloin muistutan lähinnä kalkkilaivan kapteenia. 
Sanottakoon vielä, että värikarttaani on poimittu pari lämmintä syksyn väriä, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä ne olivat..Eikä tässä nyt ole tarkoitus olla turhan tarkkana, värikartta toimii enemmänkin suuntaa antavana ja avoimin mielin kokeilla mitkä toimii ja mitkä ei. 

Mutta lähdetäänpäs näistä satiinipaidoista. Teemana keltainen ja se yhdistettynä violettiin eli vastavärien voima. Ihana väripari onkin!








Kävi muuten hauska yhteensattuma. Selailin jokunen pävä sitten uutisotsikoita Iltiksen nettisivuilla ja huomasin MyStyle muotibloggaajan postauksen syksyn viimeisimmistä trendeistä. Tänä syksynä kannattaa siis rohkeasti pukea päällensä sähäkkä, huomiota herättävä statement-satiinipaita. Ai että, tässä ollaan kuulkaas oikein muodissa mukana! Pakko myöntää, että jouduin googlettaamaan mitä statement - asu, fashion statement tarkoittaa.. 

Kaava: Burda 8/2015 #112
Röyhelötopin alkuperäinen pääntie oli kapeista ja luistavista kangassuikaleista johtuen melkoisen haastava ommeltava ja eihän siitä kovin nätti tullut. Purin sen pois ja ompelin tilalle satiinikankaasta leikatulla vinonauhalla kanttaukset, jossa yhdistyi  olkaimet. Sama kävi myös toisen paidan pääntien kanssa. 
Jos muuten kanttailette enempi, niin kannattaa ehdottomasti harkita tällaista vinanauhalaitetta. Tämän avulla saa meinaan näppärästi silitettyä haastavammastakin kankaasta leikattuun vinonauhaan käänteet.  
Röyhelöt aiheuttivat myös harmaita hiuksia. Tein ne ensin violetista satiinista, mutta osoittatuivat aivan liian tönköiksi ja lopputulos näytti raskaalta ja sekavalta. Siinä sitä olikin, kun yritin metsästää juuri sopivan sävyistä sifonkia ja arpoa mahtaako  tietokoneen ruudulla näkyvä sävy täsmätä satiiniin. Löytyihän se viimein, Kangas Tukusta. 
Microsatiinit ostettu Savon Palasta.














Kaava: Burda 8/2015 #120
Tämän kaksivärisen satiinipaidan jouduin muokkaamaan vähän pakosta hihattomaksi, koska hihat kinnasivat niin paljon, etten pystynyt liikuttamaan kunnolla käsiä:D  
Nyt kun tarkemmin katsoin Burdan sivulta, niin kankaaksi suositellaan jerseytä..ei mikään ihme että hihat vähän kiristi:D

Tälle viikolle sääkartat ovatkin luvanneet mukavan lämpimiä ja aurinkoisia kelejä. Nautitaan siis niistä:) Huomenna olisi tarkoitus kuvailla lisää valmistuneita vaatteita ja toivon mukaan pääsen niitä pian täällä esittelemään. Ihanaa syksyn alkua sinne teille!